Julkaisija: ← Blogi

Suunnittelemattoman suunniteltua

Kesäni kului pidennetyn kaavan mukaan, kun jatkoin sitä puolentoistakuukauden sapatilla. Koska loman alussa ohjelmassa oli talon myynti, päätin etten mitään muuta suunittelekaan. Annoin päivän viedä mennessään. Jukka-Pekka kirjoitti joku aika sitten tässä blogissa resilienssistä ja oivalsin jälkikäteen, kuinka suunnittelemattomuuteni loman aikaan todellakin mahdollisti yllätyksellisyyden. Samalla huomasin kuuntelevani itseäni ja havainnoivani ympäristöä tarkemmin ja olevani läsnä muille.

Opin kuuntelemaan ja tuntemaan uudella tavalla. Mitä tuo suunnittelemattomuus sai aikaan? Huomasin käyväni aikuistuneiden lasteni kanssa keskusteluja, joita en ollut ikinä käynyt. Löysin itseni soittamassa lapsuuden kavereideni kanssa treenikämpällä. Edellisestä kerrasta oli melkein kolmekymmentä vuotta. Kävin äitini kanssa lävitse vanhenemisen tuntoja. Lähdin veneelle, jos sää näytti hyvältä tai teki vain mieli mennä. Kaikissa näissä oli läsnä ei-tietämisen tila. Jos ei olettaisi, vaan kuuntelisi. Jos ei väittäisi, vaan kysyisi. Tärkeintä oli hetki. Kokemus ohjasi seuraavaan. Löysin paljon uutta itsestäni, läheisistäni, tapasin uusia ihania ihmisiä ja löysin uusia paikkoja. Rakensin myös jotain uutta ja pysyvää. Sain kokea kesän, jota muistelen vielä pitkään, tai en ehkä muistele vaan haluan jatkaa samaan malliin.

Kirjoittaessani tätä olen ollut nyt kolme viikkoa töissä. Arki imaisi tehokkaasti mukaan. Lomalla ollessani mietin, miten voisin ottaa kokemuksistani ja toimintatavoistani osan muukaan työarkeeni. Tunne siitä, että olin löytänyt jotain arvokasta, oli niin vahva.

Olen kymmenen hengen yrityksen toimitusjohtaja. Työmme vaatii saumatonta tiimityötä ja samalla vahvaa itseohjautuvuutta. Kontrolli ja ulkoa annetut määräykset ja ohjeet ovat minimissä. Työmme on erittäin liikkuvaa ja toimimme usealla paikkakunnalla. Osa meistä on vielä koko Humapin konsulttiyhteisön jäseniä. Miten tällaisessa yhteisössä rakentuu jaettuja merkityksiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta? Miten luomme uutta ja teemme kannattavaa liiketoimintaa?

Näistä lähtökohdista olen löytänyt joitakin asioita, joihin haluan erityisesti kiinnittää huomiota työssäni tämän talven aikana. Huomaan, ettei minulla ole asioihin valmiita vastauksia. Uskon, että kehityn ja opin, kun maltan ihmetellä näitä yhä uudestaan ja uudestaan.

Vuorovaikutuksen kanavat

Työssäni on valtava määrä erilaisia vuorovaikutuskanavia. Vaikka meillä on pitkä ja vahva perinne verkon käytössä, verkossa toimimisen foorumit ovat meilläkin vielä ihmettelyn kohteena ja oikean kanavan valitsemisessa on opettelua. Miten olen läsnä? Miten reagoin, kun minulle osoitetaan viesti? Miten viestin vastuullisesti? Tai miten löydän viestitulvasta merkityksellisen? Uskomattoman usein tulee esimerkiksi lähetettyä sähköposti suurelle joukolle vastaanottajia ja käytettyä yhteistä aikaa turhaan. Enhän minä kovinkaan helposti kutsuisi koko yrityksen henkilökuntaa saliin kuuntelemaan, mitä ajatuksia minulla on.

Yhdessä ajattelu ja sen johtaminen

Työmme on jatkuvaa yhdessä ajattelua. Organisaatiorakenne ei ohjaa vuorovaikutussuhteitamme, joten ne ovat jatkuvasti muutoksessa. Työn sisällöt ovat moninaisia ja laajoja, jolloin pöytä ei ole koskaan tyhjä tehtävistä. Kuinka johdan tätä? Mikä on vastuuni työyhteisön jäsenenä? Olen huomannut ottavani enemmän kantaa vuorovaikutusprosesseihin ja pohtinut strategisia linjauksia. Intramme kuhisee koko ajan erilaisia ideoita ja pohdintoja. Projekteissa ja tehtävissä tapahtuva keskustelu virtaa näytölleni. Liityn keskusteluun, jos kuulen kutsun – sisäisen tai kollegan. Heitän välillä chattiin kysymyksen, ennättäisikö työkaveri tulla hetkeksi web-neuvotteluun juttelemaan asiasta. Kun nyt tutkin intraamme sapatin jälkeen, yllätyn kuinka moni päivittäisistä asioista liittyy sopimaamme strategiaan. Enkö ole antanut itselleni lupaa ja aikaa havainnoida isoa kuvaa, kun arjen käytännön askareet ovat kutsuneet niin voimakkaasti.

Kirjoittaessani tätä blogia ajatukseni karkaavat välillä tekemättömiin töihin. Teenkö nyt oikeita asioita? Pitäisikö minun sittenkin kirjoittaa tarjousta, jota asiakas odottaa? Raivaan mielestäni vielä tilaa vetääkseni yhteen ajatuksiani.

En usko fatalismiin enkä koe toimintaamme kaoottiseksi. Näen työmme erittäin määrätietoisena. Voisi kai sanoa, että panostamme paljon työtapojamme ja strategiaamme suunnitteluun, jotta arjessa olisi tilaa suunnittelemattomille kohtaamisille ja yllätyksille. Suunnitteleminen rakentaa luottamuksen tunteen sille, että osaamme toimia älykkäästi, tulipa eteen millainen suunnittelematon yllätys tahansa. Sehän voi johtaa jonkin uuden löytymiseen, pysyvän ja arvokkaan rakentumiseen.