Julkaisija: ← Blogi

Mistä tietää olevansa valmis palaamaan töihin?

Otsikon kysymykseen on yhtä monta vastausta kuin on ammattia ja ihmistä. Omassa työssäni on yksityiskohtia, jotka ovat huomaamattomia, mutta samalla yllättävän tärkeitä tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Pääosa coaching-, työnohjaus-, fasilitointi- konsultointi- ja valmennustyöstä liittyy siihen, miten ihmiset organisaatioissa puhuvat toistensa kanssa.

On useita erilaisia tapoja puhua. On puhetta aktiiviseen työhön liittyen, reflektiivistä työtä, jota kuvaa tutkiva puhe, vapaamuotoista sosiaalista puhetta, joka luo ihmisten välille luottamusta, on tunnepuhetta, tulevaisuus-, nykyhetki- ja historiapuhetta. On puhetta henkilökohtaisista kokemuksista, on puhetta organisaation tavoitteista ja strategioista, oppimisesta, kehittymisestä tai ongelmista. On puhetta meistä ja muista, on kysymistä, kuuntelua ja kertomista. Yleisin ja usein paras tapa aloittaa työskentely on yksinkertaisesti kysyä ”mistä meidän tänään olisi tärkeää ja hyödyllistä puhua”. Tämä avaa joskus samantien jonkin tärkeän teeman, joskus se antaa odottaa.

Mikä laadullisesti erilaisen puheen sitten mahdollistaa? Nuo samat kysymykset voi kysyä hyvin eri tavoin valmistautuneena. Ne voi kysyä mekaanisesti ja rutiininomaisesti tai ne voi kysyä valmiina kuulemaan ja reagoimaan herkästi, mitä sanotaan ja millä sävyllä. Usein yllättäviä asioita voi nousta, usein ne ovat eri asioita kuin mihin konsulttina on valmistautunut. Parhaimmillaan voi aistia tunteen sanojen takana ja onnistua eläytymään asiakkaan tai ryhmän tilanteeseen ja lähtemään kohti jotain tärkeää. Sekin on taito, missä herkkyyden säilyttäminen on oma työnsä.

Itse pyrin tekemään sitä niin, että ennen jokaista tilaisuutta, rauhoitan hetken, poistan muut asiat mielestäni ja silmäilemällä aikaisempia muistiinpanoja tai kuvia fläpeistä, palautan hetkeksi mieleen maiseman, jossa olemme viimeksi olleet. Sitten pyrin heittämään sen taka-alalle, valmiiksi aktivoitumaan jos tarve on. Nyt olen kirjoittanut erilaisista puheen kentistä sekä valmistautumisesta vuorovaikutukseen. Usein on kuitenkin niin että tärkein työ mitä ulkopuolinen voi tehdä on auttaa ryhmän ihmiset keskenään uudenlaiseen vuorovaikutukseen. Tämä tapahtuu yksinkertaisimmillaan ja usein parhaimmillaan esimerkiksi parikeskustelujen kautta. Mitä muita tapoja sitten on? Jokaisella on tuhansia kokemuksia palaveritilanteista, joissa vetäjä puhuu, sitten joku pöydän äärestä reagoi.

Vaihtoehtoja mitä käytämme valmennuksissa on ympyrä-muoto, joka mahdollistaa tasa-arvoisen, osin harmoniaan ohjaavan keskustelun. Käytämme U-muotoa, jossa ilman pöytiä ja koneita, jokainen asettuu alttiiksi vuorovaikutukselle. Muita muotoja ovat erilaiset lumihiutaleen tai useampien ympyrämuodostelmien asetelmat tai erilaiset sisä- ja ulkopiirit. On myös mahdollista laittaa tuolit koulumaiseen asetelmaan tai jättää tuolit pinoihin tai epäjärjestykseen, jolloin osallistujat itse vaikuttavat tilan organisoitumiseen. Kaikki nämä joskus huomaamattomat valinnat vaikuttavat siihen, millaista keskustelua syntyy. Yksi työkalu on siis tilan organisoiminen otolliseksi hyvälle työskentelylle. Jos palataan kuitenkin alkuun ja kysymykseen.

Mistä tietää että organisaatiokonsulttina olen valmis palaamaan lomalta?
Itse huomaan sen että mökin terassin pöytä ja tuolit alkavat epämääräisellä tavalla mietityttää. Voisikohan näitä jotenkin organisoida uudella tavalla? Silloin tiedän, että voisi olla hyvä aika palata työhön. Mikä on sinulle merkki, jolloin tiedät että loma on tehnyt tehtävänsä?

Ps. Tiesitkö että tutkimusten mukaan organisaatiokonsultin elämästä kuluu 2-3 vuotta erilaisiin tilojen organisoimisiin 🙂 Jatkotehtävä kesän jälkeen voisi olla, mihin sinun aikasi kuluu ja voisiko siinä hyödyntää välillä erilaisia asetelmia ja puhetta. Me kerromme asiasta mielellämme lisää. Luulen nimittäin että tässä me Humapissa olemme aidosti hyviä.

Ota yhteyttä