Julkaisija: ← Blogi

Työhyvinvointi on viestintää

Hyvinvointi ja toiveikkuus elävät tarinoissa, joita kerrotaan työyhteisöjen “nuotiopiireissä”. Työhyvinvointiviestinnän suunnittelu mahdollistaa energisoivien tarinoiden kierrättämistä ja oivallusten jakamista.


Useimmissa organisaatioissa työhyvinvointistrategia tai -ohjelma on mahdollistamassa ja luomassa menestyksen, tuloksellisuuden sekä tehokkuuden edellytyksiä. Työhyvinvoinnin arki ilmenee organisaation kaikissa toiminnossa ja eri toimijoiden rooleissa. Työhyvinvoinnin mittareitakin nivotaan jo monin osin organisaation maineen, imagon, työnantajakuvan, asiakastyytyväisyyden ja liiketoimintalukujen rinnalle. Työhyvinvointi lisää tutkitusti sosiaalista ja psyykkistä pääomaa, joten hyvinvointi vaikuttaa näin euroissakin mitattuna yrityksen aineettomaan pääomaan.

Suunnitelmissa ja paperilla työhyvinvointi on saavuttanut viimein strategisen johtamisen tason. Mutta silti useimmissa yrityksissä työhyvinvointitoimijat tuskailevat edelleen arjen konkretian ja hyvinvointitaitoihin opastamisen maastoissa. Miten nostaa operatiiviset työhyvinvointitoimetkin yksilön neuvonnasta ja motivoimisesta yhteisöjen ja organisaatioelämän tasolle?

Hyvinvointi on kokemus, joka elää työyhteisön vuorovaikutuksessa. Työterveyden vinkit, työturvallisuuskampanjat tai työhyvinvointikyselyjen tuottamat oivallukset jäävät paperille, jos niitä ei saada elämään taukohetkien jutusteluissa, palaverien porinoissa ja työajatusten poluilla.

Miten siis suunnitella viestien ketjuja, uteliaita työyhteisökeskusteluja, viikoittaisia hyvinvointikahviloita, onnistumisen tarinoita tai v-käyrien laannutusdraamoja? Organisaation sisäisen viestinnän suunnitelmat, kanavat, keinot ja roolituksetkin ovat useimmiten jo olemassa, kunhan ne otetaan suunnitellusti hyvinvointikäyttöön. Ja kun vielä huomioidaan, että vikkelimmin viestit liikkuvat epävirallisilla foorumeilla, joissa elävät hyvinvoinnin innovaatiot ja itseohjautuvat ratkaisut.

Miten siis herättää uteliaisuutta, viritellä kysymyksiä ja ruokkia oivalluttavia porinoita erilaisille kohtaamisfoorumeille työpaikan arjessa? Organisaatioviestinnän haasteena on aina miettiä, missä ja milloin toivottu porukka tavoitetaan, miten herätetään kiinnostus ja millaisena viesti tulkitaan ja millaisia merkityksiä siitä rakentuu. Kannattaisiko työhyvinvointitoimijoiden perustaa vaikkapa vuorovaikutuskahviloita, joissa hyvinvoinnin tarinat hehkuvat, pohdinnat pirisevät, toiveikkuuden viesti viriää ja aito välittämisen kulttuuri kertaantuu?