Julkaisija: ← Blogi

Mielensätuunaajan aamuharjoitus

Ote Edelläpysähtyjän päiväkirjasta 15.3.2013:

Herään hotellissa Jyväskylässä, maaliskuinen pakkasaamu, valoisaa vaikka kello on vasta 7. Humap-päivä alkamassa, mieli on nyt tyhjä ja rauhallinen.

Haluan tehdä tästä päivästä nautinnollisen ja tuloksekkaan, joten pidän meditaatiohetken. Muutama taiji-liike hotellihuoneen niukassa tilassa – pelkistän normaalia liikesarjaa tilan rajoitteiden puitteissa. Hidas liike, keskityn hengitykseen, tasapainoon ja rytmiin. Toistan mielessäni kolmea teemaa: koko keho – tämä hetki – ei minua. Mitä tarkoitan näillä, nyt?

”Koko keho” tarkoittaa sitä, että pyrin suuntaamaan tietoisuuteni kehooni kokonaisuutena, en mieti yhtä osaa erillisenä. Taiji-liikesarjaa tehdessä on helppo eksyä miettimään, onko vasen käsi nyt menossa ylös vai alas, ja samalla unohtuu liikesarjan kokonaisuus. Taijissa, kuten elämässäkin, ovat aina kaikki osat liikkeessä – eri suuntiin, mutta vuorovaikuttaen toisiinsa. Jos vasen käsi on liikkeessä, on aina myös oikea käsi ja niin edelleen. Mietin myös hengitystä, en halua ajatella hengittäväni keuhkoillani, vaan koko kehollani.

En myöskään halua ajatella vain aivoillani, vaan koko kehollani. Mitä hyötyä tästä ajatuksesta on? Ainakin parempi tasapaino liikkuessa, rennompi ja vahvempi olo, myönteinen fiilis. Ajattelen myös sanaa ”liike-elämä” – töissäkin kaikki liikkuu, kaikki on riippuvaista kaikesta, kaikki vaikuttaa kaikkeen… ja menestys on jatkuvan liikkeen, siis muutoksen ja oppimisen, tulosta. Meidän on opittava liikkumaan kokonaisuutena.

”Tämä hetki” tarkoittaa läsnäoloa tässä hetkessä, menneiden unohtamista ja tulevaisuuden pohtimisen lopettamista – edes pieneksi hetkeksi. Se on miniloma lineaarisesta ajasta, vaikea saavuttaa mutta saattaa tapahtua vahingossa. Parempaa lomakohdetta en voi kuvitella – varaa paikkasi heti.

Mitä hyötyä tästä ajatuksesta on? Kiire loppuu ja elämä aukeaa, mieli on ketterä ja pystyy mihin vaan. Tuntuu todella hyvältä muistaa, että lineaarinen aika on vain mielen luoma illuusio. Yhdestä näkökulmasta minulla on vain 5 minuuttia aikaa meditoida, toisesta näkökulmasta minulla on rajattomasti, oikeastaan ajattomasti, aikaa. Tämän oivalluksen vallassa mieli voi tehdä kvanttihyppyjä, tai kvanttipysähdyksiä.

”Ei minua” tarkoittaa minilomaa omasta itsestä, egon jatkuvan arvostelun ja motkotuksen taukoamista – edes hetkeksi. ”Minäilluusiolla” – sitä se on, aivot tuottavat jatkuvaa erillisen minän vaikutelmaa, mutta se ei ole perimmäinen totuus – on vahva ote ja se on elämässä tarpeellinenkin, mutta siihen on opittava tekemään hajurako, pieni etäisyys, jotta pysyisi selkeänä kuka on isäntä ja kuka on renki.

Mitä hyötyä tästä ajatuksesta on? Kun katsoo elämän eri tilanteita muualta kuin ”minästä” käsin, ne alkavat näyttää väljemmiltä ja aivan erilaisilta. Laajemmat yhteydet, systeeminen näkökulma, avautuu ja tulkinnat muuttuvat. Kun tulkinnat muuttuvat, kaikki muuttuu; esimerkiksi luukutusmyynti muuttuu oivallusmyynniksi, tuoteliiketoiminta palveluliiketoiminnaksi, käskyttäjäpomo valmentavaksi esimieheksi, lusmuileva alainen itseohjautuvaksi asiantuntijaksi, vesiputouksena niskaan kaatuva projekti ketteräksi tanssiksi, yksinäinen burnout yhdessä onnistumisen flow:ksi, keskinäiseen kilpailuun energiansa hukkaava johtoryhmä yhdessä ajattelevaksi muutoksen moottoriksi.

Taijin jälkeen teen pienen kävelymeditaation – todella pienen, vessan ovelta eteiseen, sieltä sängylle ja taas vessan ovelle. Tavallaan lyhyt lenkki, silti kierrän koko universumin. Kuljen pientä ympyrää, muutaman kierroksen, niin hitaasti kuin kykenen. Pidän mielessäni em. kolme teemaa, mutta koetan olla ajattelematta niitä mitenkään aktiivisesti tai erityisesti. Katselen ikäänkuin sumeasti niitä, ja keskityn kävelyyn. Aistin vihreän metsän, puut humisevat… luonto hengittää minua, minä hengitän luontoa. Mieleeni nousevat sanat: Yksinkertainen – Vaikuttava – Myönteinen.

Yhtiökokous alkaa kohta. Mikä on mahdollisimman yksinkertainen, myönteinen ja vaikuttava mielentila yhtiökokouksessa ja sitä seuraavan yhteisen päivän aikana? Mikä ajatus, tunne tai teko on mahdollisimman yksinkertainen, vaikuttava ja myönteinen? Pystynkö minä olemaan niin läsnä koko päivän, että tartun jokaiseen hetkeen tällä asenteella? Jos pystyn, millainen vaikutus sillä on?

Sutaisen minibaarikuitin kääntöpuolelle sanat ”vähennä hosuvuutta ja vahvista osuvuutta” ja pari nuolta. Kaikki paitsi menestys on tärkeää – missä minä kuulin tämän lauseen? En muista kuka sen sanoi; joka tapauksessa päätän keskittyä siihen, mikä on tässä hetkessä läsnä ja tärkeää. Menestys – mitä se sitten sisältääkään – on läsnäolon sivutuote.

Ota yhteyttä